Blogi hiljenee

Tein nyt päätökseni. En halua tällä hetkellä jakaa elämääni ja ajatuksiani täällä. Ehkä olen valmis siihen sitten, kun olemme pidemmällä prosessissa. Tai sitten kun lapsi on jo luonamme. Se jää nähtäväksi.

Piilotin muut tekstit, mutta jätin esille edellisen kirjoituspohdintani ja yhden monta mielipidettä kirvoittaneen tekstin. Ehkä siitä on apua jollekin joskus...

Kirjoittaako vai eikö kirjoittaa, kas siinä pulma

Olen viime aikoina pohtinut jatkanko sittenkään tätä blogin kirjoittamista. Kun adoptioprosessimme on vihdoin pyörähtänyt käyntiin ja olemme käyneet ja tulemme käymään erinäisissä tapahtumissa ja tilaisuuksissa, olen huomannut olemassa olevan riskin, että joku tätä lukeva tunnistaa minut noissa tapaamisissa. Tai joku, jonka kanssa juttelen jossakin tilaisuudessa, eksyy myöhemmin tänne blogiin. Halusin kirjoittaa täysin nimettömänä ja tunnistamattomana, jonka takia pystyisin olemaan myös täysin avoin ja rehellinen. Nyt mietityttää väkisinkin uskallanko läväyttää omat tunteeni ja mielipiteeni pöytään, niin että jokaisella nettiä käyttävällä on niitä lupa kritisoida, myötäillä tai kommentoida - ja pahimmassa tapauksessa tulla jossain kasvotusten niistä sanomaan. Se ei sovi minun luonteelleni. Ehkä se ei teitä muita bloggaajia haittaisi, mutta minua se haittaa. Tunnen kovin epäreiluksi tilanteen, että kirjoitan täällä tunteistani prosessin aikana ja sitten juttelen jossain jonkun tuntemattomaan henkilön kanssa, joka on kirjoitukseni lukenut ja näin ollen tietää minusta paljon, mutta minä en hänestä yhtään.

Toisaalta haluaisin kirjoittaa ja purkaa ajatuksiani. Saada niihin kommentteja ja uusia näkökulmia asioihin. Hyvänä esimerkkinä tuo edellinen kirjoitukseni. Se sai monen näppäimistöt sauhuamaan ja se antoi myös minulle ajateltavaa. Uskon että hyötyisin tästä ns. keskustelusta (niin kauan kuin se ei mene riitelyn puolelle, kuten viimeksi tahtoi vähän mennä), se auttaisi ajattelemaan asioita monelta eri kannalta koko tämän prosessin aikana. Ja ajatustyötähän tässä on paljon tehtävänä, kun mitään varsinaisesti konkreettista ei voida tehdä.

Olin saanut Kohti-blogissa haasteenkin kertoa 25 asiaa itsestäni. En ole osannut päättää otanko haasteen vastaan. Tokihan voisin kertoa vain asioita, joita kukaan ei voi tunnistaa. Mutta koska en ole vielä täysin päättänyt blogin jatkostakaan, en lähde asioita listaamaan ainakaan ihan vielä. Makustelen ajatuksiani ja tuntemuksiani vielä hetken, katsotaan sitten mihin lopputulokseen päädyn.